Muunnokset DTD:stä toiseen tuntuvat ensin alkuun lähes mahdottomalta ajatukselta. Akpotsui ja Quint ovat esittäneet kuitenkin yksinkertaisen mallin siitä, kuinka se voidaan (periaatteessa) tehdä [Akp92]; malli on kuvassa 1.
Vertailija tekee muutossäännöt kaikille elementtipareille vanhan ja uuden DTD:n välillä. Nimeämissäännöt auttavat parien luomisessa. Nimeämissäännöt tulisi käyttäjän kirjoittaa, sillä niin älykästä tietokonetta ei ole vielä kehitetty, että se pystyisi tässä ihmisen päihittämään. Apuna toki voidaan käyttää joitakin heuristisia periaatteita eli kuvaan voitaisiin lisätä esivertailija, joka antaisi käyttäjälle pohjatiedoston nimeämisiä varten. Seuraavassa listassa on muutamia tilanteeseen sopivia heuristisia periaatteita:
Näistä yleisistä ohjeista huolimatta useimmat käytännön muunnosohjelmistot keskittyvät tiettyjä DTD:tä noudattaviin dokumentteihin. Se ei ole kyllä mikään ihme, kun tutkii tarkemmin millaisia tilanteita muunnoksien kanssa tulee. Erikoistuminen vaikuttaa myös automaatioasteeseen (ks. 3.2.3).
Kuikka ja Penttonen mainitsevat tutkimuksien osoittaneen, että eniten muunnokset koskevat elementtien liikuttelua, uusien elementtien lisäämisiä ja vanhojen tuhoamisia sekä elementin ominaisuuksien muuntamista (eli SGML:n tapauksessa attribuuttien muuntamisia) [Kui93]. Myöskään monimutkaiset tapaukset, kuten elementtien uudelleen ryhmittelyt, eivät ole harvinaisia. Muunnoksissa vaikeuksia lisäävä seikka on se, että muunnosten järjestyksellä voi olla väliä [Toi95].
Joskus lisäongelmana voi olla myös se, että DTD puuttuu.